tiistai 27. maaliskuuta 2012

Maiseman siunaus

Vanheneminen on minusta huippua! Nelikymppisenä ilahtuu asioista, joita nuorempana ei edes huomannut. Ja mikä lystikkäintä, tämä ilonpito on ilmaista. Vanhenemisen ensimmäiset positiiviset merkit tulivat esiin, kun huomasin bongaavani vanhoja suuleja, joita kutsutaan ladoiksi toisaalla Suomessa. Suulit ovat mielestäni sitä kauniimpia mitä huterammin ne ovat pystyssä. Harrastaako kukaan muu suulibongausta? Kukahan rakentaisi länsirannikolle suulibongausreittejä tai järjestäisi valokuvauskilpailun, jossa valittaisiin vuoden suuli?

Onneksi saan asua ihastuttavan lounaissuomalaisen peltomaiseman äärellä. Kutsumme omaa kulmakuntaamme leikkisästi Suomen Vähä-Toscanaksi. Kun oikein leikittelee ajatuksella, niin voi kesähelteellä pyörän selässä aistia ihan samoja fiiliksiä kuin aidossa Toscanan maisemassakin.

Peltomaiseman laidalta voin läpi vuoden kiertokulun seurata yhden suulin elämää ja maiseman muuttumista vuodenaikojen mukaan. Maisema on hetkittäin niin hengästyttävä, että pakahdun onnesta ja liikutun. Tajuan oman pienen mitättömyyteni ja samalla kertaa iloitsen siitä, että minulla on onni ja tilaisuus kokea sellainen hetki.

Tartu hetkeen


Vaikken olekaan hyvä valokuvaaja, silti kuvista voi aistia hyvin saman suulin ja maiseman muuttumisen eri vuodenaikoina. 





Viime viikolla saimme seurata miten joutsenparvet tekivät tyylikkäät välilaskunsa peltoaukeillemme levähtääksen hetken ennen jatkolentoa. Seuraavaksi odotamme näkevämme ja kuulevamme kurkien paluun. Mullan tuoksun voi jo haistaa.



keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Uusikaupunki uusin silmin 1

Lounaisrannikon pikkukaupunki Uusikaupunki, Nystad, tuttavallisesti Uki, on taas osa elämääni. Työurani ensimmäiset vuodet 1996-2006 vierähtivät Uudenkaupungin autotehtaalla. Silloin kaupunki vaikutti lamavuosien jälkeen ankealta, ja kauppavalikoima oli hyvin tavanomainen. 


Yllätin itseni ja kaikki muutkin aloittaessani uuden työn maaliskuun alussa taas Ukissa. 
Kuuden vuoden tauon jälkeen Uusikaupunki tuntuu näyttävän minulle ihan uudenlaiset kasvonsa. Kaupunkiin on ilmestynyt paljon uudentyyppisiä kivijalkakauppoja. Kävin tekemässä kierroksen ja ilahduin ystävällisestä palvelusta ja viehättävästä ilmapiiristä kauppojen sisällä.


Ensimmäisenä pistäydyin viime syksynä avattuun Herkkupuoti Hilmaan, joka on pieni, "vanhan ajan" makeis- ja herkkukauppa torin laidalla. Herkkukauppias Päivi ottaa minut iloisesti vastaan ja kertoo putiikkinsa tarinaa. Makeiden herkkujen lisäksi Hilman hyllyt notkuvat houkuttelevia, suolaisia pikkupurtavia, kahvia, teetä ja muita juomia, sekä kauniita ja hauskoja astioita tarjoiluun. Vitriinissä on tarjolla kymmeniä eri konvehtilaatuja ja levysuklaita. 





Valikoimasta löytyy myös lähialueen tuotteita, esim. turkulaisen Aselluksen alkoholittomia kuohujuomia. Asellus on pieni elintarvikeyritys, joka valmistaa puhtaista, kotimaisista luonnonyrteistä lisä- ja säilöntäaineettomia juomatuotteita. Tässäpä hyvä vaihtoehto juhlajuomaksi! Tällä kertaa mukaani tarttuu kuitenkin suklaata ja sinihomejuustovohveleita.


Metsän Ruusu, Katajainen kansa, Tervaskanto ja Korpien kuiskintaa


Seuraavaksi pistäydyn Sepänkadulla sijaitsevaan Luomu- ja lähiruokapuoti AITO:on. Kauppias häärää tiskin takana ja palvelee asiakkaitaan. Vastaanotto on lämmin ja asiantunteva.




Koska arvostan lähituottajien tuotteita, kyselen taas, mitä uusia paikallisia tuotteita olisi tarjolla. Kylmäkaapista löytyvät laitilalaisen Saloniemen juustolan vuohenmaito- ja lehmänmaitojuustot, joita päätän heti kokeilla. 


Mukaani lähtee Työvoitto


Kauppaan on tuotu Livonsaaren leipomosta uunituoretta luomuleipää. Spelttitattarileipä lähtee mukaani. Livonsaaren leipomo hankkii raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan lähialueelta, omalta luomutilalta tai lähistöllä olevilta muilta luomutuottajilta. Pääraaka-aineet, eli ruis ja vehnä, on kasvatettu Livonsaaren yhteisökylän mailla.




Kahden kaupan kierrokselta kertyy paljon uutta tietoa minulle, mutta ennen kaikkea oikean palvelun kohtaaminen pikkukaupoissa on se asia, jonka vuoksi palaan näihin kauppoihin varmasti uudestaan!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Ideoita intohimosta

Monesti asiakkaat kysyvät minulta, mistä tuote- ja teksti-ideani tulevat. En osaa sanoa siihen ikinä mitään järkevää. Ei ole mitään reseptiä, minä vain uskon, että jokainen pystyy ideoiden tuottajaksi ja jopa niiden kaupallistajaksi, jos ihmisen sisältä löytyy intohimo asiaa kohtaan.

Pitää raivata mielestä tilaa estottomalle ja leikkisälle ajatuksenvirralle. Ideoita tulee ja menee. Alitajunta työstää uusia ideoita, jotka sitten pulpahtavat esiin jossakin kummallisessa tilanteessa. Parhaimmat ideat napataan soljuvasta ajatusvirrasta muistikirjaan ja testataan myöhemmin. Kutakuinkin tällä kaavalla sai alkunsa allaolevan kuvan idea ja teksti.

Hamstraajan motto

Tämä teksti on ollut yksi suosituimmista Fiinariinan sanailuista. Palautetta olen saanut pussin koosta, joka on monen mielestä aivan liian pieni. Näinhän se tietysti on.

Monesti jatkan tuotekehittelyä hyvän idean ympärillä. Koska olen koulutukseltani kääntäjä, olen innostunut käännättämään osuvia tekstejäni myös muille murteille. Laaja murteenvaalijaverkostoni auttaa minua näissä luovissa käännöksissä, sillä tarvitsen natiivipuhujan näkemyksen oikeasta versiosta. Mitään kaikkien mielestä oikeaa käännöstä murteelle ei voi tehdä, sillä murre on hyvin henkilö- ja paikkasidonnainen asia. Usein saan kommentteja, että ei meillä noin sanota. Pyrin kuitenkin löytämään sopivan keskitien version, jotta ajatus ja tunne välittyvät oikealla tavalla kyseisen murteen puhujalle.

Muista murteista valitsin tuotevalikoimaani ensimmäisenä tampereen kiälen, joka on minulle mukavaa kuultavaa jo opiskeluvuosiltani. Näin sama viesti välittyy tampereen kiälellä:

Muista oikea intonaatio tampereen kiälellä puhuessa!

Niin sai alkunsa verkkokauppani muiden murteiden tuoteryhmä. Tampereenkiäliset tuotteet löytyvät nyt Riäväkylän Raipet -tuoteryhmästä. Jatkoa saatiin samoihin aikoihin Suhmuran Santroista. Pohjois-Karjalan vuodet 2006 - 2009 jättivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, joten itäisellä savolaismurteella oli ilo päästä mukaan verkkokauppani murrevalikoimaan.

Tohmajärven tytön kääntämä teksti

Seuraavaksi haastoin mukaan Lapualta kotoisin olevan ystäväni, joka muotoili saman viestin eteläpohjanmaaksi. Siitä sai alkunsa Kurikan koriat -tuoteryhmä.


Eteläpohjanmaan murretta

Ideoiden kehittäminen jatkuu, ja olenkin jo ottanut työn alle viidentenä murreryhmänä stadin slangin, josta löytyy jo muutamia tuotteita Stadin Snygit -tuotesarjasta. Seuraava murre odottaa jo vuoroaan...

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa

Maaliskuu on pullollaan hyvinvointitapahtumia ainakin täällä päin Suomea. Helmikuussa ollaan ihan hissuksiin ja yhtäkkiä auringonvalon sokaisimina kömmimme ulos koloistamme. Minäkin innostuin osallistumaan naapurikunnassa järjestettyyn hyvinvointitapahtumaan. Oma myyntipaikkani sai tällä kertaa normaalia värikkäämmän ilmeen. Kevättä rinnassa minullakin!


Keväisen tuukin päällä Beloved.fi -korut, joissa Fiinariinan suunnittelemat tekstit
Kiersin katsastamassa muiden näytteilleasettajien pöydät ja poimin sieltä muutaman kädentaitajan osaamista tänne muidenkin iloksi. 


Tapahtumaan osallistui ystäväni, jonka kanssa olen kiertänyt useita myyntitapahtumia. Hän on auttanut minua monessa mutkassa pikkuisella yrittäjäpolullani ja antanut kallisarvoista vertaistukea. Ystäväni yritys, Ompelimo Raili Suvanto valmistaa laadukkaita flanellituotteita: perinteisiä flanellipaitoja, muotopyyhkeitä, tavallisia pyyhkeitä, kylpytakkeja, saunahattuja jne. Itselläni on käytössä Railin ompelema flanelpaita harva se päivä kotoasuna.


Pehmeytensä ja lämpönsä ansiosta flanellipaita on kuin ystävän halaus.


Flanellikantattuja pyyhkeitä


Naapuripöydässä oli minulle uusi ja mukava tuttavuus: Pieni lasihelmipaja. Yritys toimii entisen makeistehtaan tiloissa Turussa, suklaakonvehtiosaston sydämessä. Sirkku ja Taina valmistavat lasihelmiä ja koruja käsityönä perinteisellä lampputekniikalla. Pilkulliset kuosi kaulakorussa on minusta hauska.






Löysin mielenkiintoista, paikallista osaamista elintarvikepuolelta. Tapasin siellä Maarit Lahtosen, joka miehensä kanssa viljelee ja myy spelttituotteita: jauhoja, suurimoita ja jopa pastaa! Spelttihän on noin 9000 vuotta vanha kasvi, yksi vanhimmista ihmisen viljelykseensä ottamista viljoista. Spelttiä voi käyttää kaikkeen leivontaan ja ruuanlaittoon, se antaa leivonnaisiin ja ruokiin pähkinäisen, aromikkaan ja täyteläisen maun. Ravinto-ominaisuuksista merkittävin on speltin runsas proteiinipitoisuus. Täysjyväspeltti sisältää myös runsaasti kuitua. Varsinaista terveysruokaa siis!




Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan oikein antoisa. Viikon päästä olen taas hyvinvointitapahtumassa. Silloin on vuorossa Elämän kevät Uudessakaupungissa. 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Paikallisen yhteistyön voimaa

Mummun vanha kyläveska ja uusi murretarra
Minulla oli ajatus seinille liimattavista murretarroista. En ollut nähnyt sellaisia ennen missään. Yleiskielisiä ja vieraskielisiä sisustustarroja olin kyllä nähnyt runsaasti myynnissä monessa verkko- ja sisustuskaupassa. Idea murretarroista muhi pitkään pelkkänä ajatuksena, kunnes törmäsin sattumalta omassa kylässäni paikalliseen tarrantekijään, Eveliinaan. Hän oli perustanut vastikään Designtarrat-yrityksensä sisustustarrojen valmistamista varten. Päätin selvittää, innostuisiko hän yhteistyöstä. Hän tarttui tuotapikaa toimeksiantooni, ja luonnostelemani tekstit olivat vedoksena pöydälläni muutaman päivän sisällä. Nopeaa, joustavaa ja ystävällistä palvelua!

Liimasin vedostarroja mieheni kanssa ympäri huushollia erilaisille pintamateriaaleille, jotta voisin kuvata tekstit sekä saada kokemusta niiden toimivuudesta. Ja näin se eteni: Sisustustarran tausta irrotetaan nurkastaan ja taitetaan jyrkästi. Sitten sijoitetaan tarra oikeaan kohtaan ja liimataan siirtokalvon alku kiinni. Tausta vedetään varovasti pois. Samalla painellaan siirtokalvoa kiinnitettävään pintaan. Meillä se tehtiin sormin, mutta sen voi tehdä myös pehmeällä lastalla.




Kun siirtokalvo on paikallaan, aloitetaan sen poistaminen varovasti toisesta päästä. Tarran "kehykset" irtoavat meidän tapauksessa taustan mukana. Jos ne jäävät pintaan kiinni, ne on helppo irrottaa pois. Lopuksi valmista tarraa voi painella vielä varovasti pintaan kiinni.




Ja näin lounaissuomalainen vanha merihenkinen sananlasku istuu puisen kirstun kylkeen. Jos tekstiin kyllästyy jossakin vaiheessa, se on helppo poistaa pinnasta.


Flikan kirstu uudessa kuosissa.


Lisää tekstivaihtoehtoja voi käydä kurkkimassa Hulvattomasta huushollista. Voit kiinnittää sisustustarrat sileille pinnoille, kuten maalatulle seinälle, kaakeleihin, peileihin ja sisustuksellisena elementtinä myös esineiden tasaisille pinnoille niin kuin minäkin mummun vanhaan kyläkassiin.


Aina ei tarvitse kiiruhtaa.


Stadissa täällä kokataan. 

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Miten minusta tuli huushollerska?


Kun antaa asioille mahdollisuuden tapahtua, niin huomaa haaveidensa toteutuvan. Näin kävi minulle. Ja olen siitä niin iloinen!

I have a dream!

Parisen vuotta sitten tajusin keskellä kiireisintä perheellisen arkea, ettei pelkästään turvallinen toimistotyö tuonut minulle riittävästi sisältöä elämään. Sisälläni pulppusi ajatuksia ja ideoita vaikka muille jakaa. Kiinnostuin uudestaan käsitöistä, kädentaidoista, suomen kielestä ja sen ihastuttavasta lounaismurteesta. Pohdin, mitä voisi tehdä kaappien perukoilta löytyville vanhoille, arvokkaille liinavaatteille, pöytäliinoille ja muille kodin arvotekstiileille. Halusin yhdistää nämä kaikki kotimaiset elementit toisiinsa. Keksin aluksi ommella sisustus- ja säilytyspusseja vanhoista tyynyliinoista. Painoin pusseihin lounaismurteen nasevia tekstejä, ja niin oli ensimmäinen tuote valmis. Nyt ompelen pusseja sarjana isommista kankaista, esimerkiksi pöytäliinoista ja lakanoista. 

Hajamielisen uimavarustepussi, valmistettu vanhasta tyyny- ja pöytäliinasta.

Pitkäaikainen haaveeni omasta yrityksestä toteutui 2010, kun perustin Fiinariinan. Vuonna 2011 avasin netissä ekologisen lahjatavaraputiikin, jonka nimeksi tuli Hulvaton huusholli. Valikoimaan kuuluvat kierrätysmateriaalista valmistetut teksti- ja murretuotteet, ja tuotteet ovat pääosin Fiinariinan luomuksia. Tekstivaihtoehtojen määrä ja murrevalikoima on kasvanut koko ajan. Käyttämäni tekstit ovat omaa sanatuotantoani tai yleisesti tunnettuja sananparsia ja sanoja. 

Aikaa myöten tajusin oman rajallisuuteni, ja aloin etsiä yhteistyökumppaneita. Minulla oli uskomattoman hyvä onni, kun löysin ensimmäisenä Päivi ja Janne Brunoun alpakkalusikoineen. Meillä löytyi saman tien yhteinen sävel, ja nyt putiikkini valikoimassa on Brunoun perheen tekemiä lusikkatuotteita: avaimenperiä, pyyhemerkkejä ja magneetteja (http://beloved.fi/).

Alpakkalusikoista valmistetut pyyhemerkit, nakutteli Beloved.fi, sanaili Fiinariina.

Merkittävä tapahtuma oli kesällä 2011 alkanut yhteistyö runoilija Heli Laaksosen kanssa. Heli innostui kotimaisista kierrätystuotteista, joihin painettaisiin hänen runojaan. Hulvattoman verkkokauppaan tuli Helin runotuotteille oma tuoteryhmä Lystikkäi Laaksossi

Käyttämättömät ylijäämäpyyhkeet muuntuivat Helin runojen avulla uusiksi keittiöpyyhkeiksi.

Helin ajatuksesta aloimme kehitellä Toivottoman karottajan kukkaroa, joka sitten toteutettiin yhteistyönä Niinuskan kanssa. Kukkaron myynti alkoi viime jouluna, ja se on osoittanut loistavasti toimivuutensa itse pääsuunnittelijankin kohdalla.

Niinuska - Hulimaa - Fiinariina -yhteisluomus

Olen edelleenkin turvallisessa toimistotyössä, mutta nyt minulla on kanava purkaa hullumaisia ideoitani, ja voin tituleerata itseäni huushollerskaksi. Samalla aaltopituudella ajattelevia asiakkaita on riittänyt ilokseni yllättävän paljon. Uudet ideat koputtavat jo innokkaana ovella, mutta niistä ja monesta muusta asiasta kerron tuonnempana.