Maalaismukula sivistää itseään. |
Alle kouluikäisenä olin usein naapurin mummujen luona hoidossa. Siellä vietetyt hetket ovat jääneet hyvin mieleeni. Mummut kertoivat minulle tarinoita omasta elämästään, ja minä kuuntelin korvat hörössä. Olin aidosti kiinnostunut vanhoista jutuista. Opin tekemään käsitöitä, pelaamaan paskahousua ja täyttämään ristikoita. Kaihileikkaukseen valmistautuvalle naapurin Fanni-mummulle näytin miten päin vaatteet puetaan päälle ja luin päivän lehdet, vaikka en vielä osannutkaan lukea. Apu oli siis molemminpuolista ja luontevaa. Itse sain huolenpitoa, rakkautta ja sukupolvien välisen yhteyden, mikä ei ole nykypäivänä enää itsestäänselvyys.
Naapurin Fanni-mummu, minä keskellä ja poika naapurista. |
Kiinnostukseni historiaan, kieliin ja murteisiin kumpuaa näistä kokemuksistani, jotka sain elää lapsuudessani. Aina kun vain on mahdollista, hakeudun sinne, missä on iäkkäitä ihmisiä ja voin kuunnella heidän tarinointiaan murteella. Silloin aika pysähtyy ja voin olla taas hetken lapsi.
Mää nuarena flikkana |