Käsityöläisserkukset Köylypolven kansakoululla

Minna ja Riikka tuumaustauolla joulukaupan rakentamisvaiheessa

Joulun alla tapahtuu Eurassakin kaikenlaista jännittävää: kotien yhteydessä olevat käsityöläisten työ- ja liiketilat avaavat ovensa erilaista joulutunnelmaa etsiville. Kiukaisten Köylypolven kulttuurimaisemassa avataan 8.12. kahden käsityöläisserkuksen yhteinen lahjapuoti. Serkuksista toinen on Minna Haaparanta ja toinen olen minä.

Köylypolven entisellä kansakoululla asuva Minna-serkkuni ja minä päätimme tänä jouluna luoda yhteistuumin tunnelmallisen joulupuodin Minnan kotiateljeen yhteyteen. Vietimme lapsena paljon aikaa yhdessä, mutta aikuisiällä yhteydenpito väheni. Suuri intohimo, harrastus sekä arvostus käsillä tekemisen taitoon sai meidät uudelleen yhteen. Olemme nyt osa-aikaisia käsityöläisiä, ja kummallakin on oma toiminimi: Minnan Käden jälki on perustettu vuonna 2011 ja minun Fiinariinani 2010.

Köylypolven entinen kansakoulu

Vuonna 1882 rakennetun entisen kansakoulun seinien kätköissä Minna loihtii erilaisia taidelasitöitä tiffany- ja sulatustekniikoin. Valikoimista löytyvät monenlaiset ikkunataulut ja -koristeet kuin myös pöydille soveltuvat tunnelmanluojat – vadit ja lyhdyt.

Minä puolestaan ammennan Mynämäen maalaismaisemista ideoita Fiinariinan tuotteisiin, jotka syntyvät kirstujen ja kaappien aarteista: huolella valikoiduista vanhoista pöytäliinoista, liinavaatteista ja alpakkalusikoista. Joulukaupan tuotevalikoimassa on hauskoja murre- ja tekstituotteita, muun muassa keittiötekstiilejä, laudeliinoja, erilaisia pussukoita, ovi- ja seinäkylttejä, avaimenperiä, magneetteja ja koruja. 

Tervetuloa toivottavat Riikka ja Minna.

Tule viettämään kiireetön hetki Köylypolvella!

Puoti on avoinna 8.12. – 23.12.

ark. klo 16 – 19 ja la - su klo 12 - 18

Vuosseimentie 23b, Kiukainen

Kolme vaikuttavaa naista, osa 2

Nyt on aika vetää esirippu sivuun ja kertoa, miten edellisessä jutussa esittelemäni TOP-3 naiset vastasivat kysymyksiini. 

1. Mikä sulostuttaa arkeasi näin kaamoksen aikaan?
Äiti: Että voin käydä Pentin kanssa joka päivä lenkillä oli ilma mikä on, ja tietenkin illalla saan katsoa telkusta Kauniit ja rohkeat.
Päivi: Kiireetön hetki takkatulen lämmössä kera punaviinin ja lukemisen.
Heli: Olen koittanu huushollini laitta sil taval, et ympäril o sanomalehtipinoje ja saapasröykkiöitte lisäks simmossi kohti, misä näky pelkkä kaunist. Akkunalauta, misä o vanh pullo ja siin yks kuivattu ruusu ja peltonäkymä taustal. Jauhokaappi, mink oves on pilvi ja yläpual 2 piänt punast kori ja yks pikkane vanh mekaaninen kana. Perunamaat kuakkivan vanhan tuntemattoma mamman kuva. Niit sit kattelen ja myhäilen välil.

Äit ja flik 70-luvul

2. Kluut trasu vai rätti? Mikä on mieluisin huushollipuuhasi? 
Äiti: Kluut. Siivoaminen.
Päivi: Rätti. Pyykinpesu on lempipuuhaani.
Heli: Mää tykkä ihan kauhiast miäste ulkohommist... Siis kaivamisest, sepelin levittämisest, lautojen raahamisest paikast toisse, risusavotast. Sain 40-vuatislahjaks moottorsahan. Lähiviikkoin opeteta käyttämä. Nyy mul o metsurin saappatki, enkä missä muis kulkis.
See o jottan kamala, kui mää ikävystyn keittiöpuuhis. Ruuaks meil o usse jotta Saarioiste äiti laittama. Jos joku sisähuushollihomma on pakko sanno, ni hillon tekemises o jotta ylevä. Ko o itte hakenu metäst pualuka ja kaupast sokeri ja kuumentta tölkei uunis ja kattele uuniluukust paista lämmyne kellane valo, tuntu silt, niinko tulevaisuuski olis hiuka omis käsis. Kyl hillopurkil ainaki muutaman päivä elele, jos mailmast ruaka loppu. Tulevaisuus o mun heikko kohtan. En pysty ajattelema sitä oikkiastas juur lainka. Siäl ei näy mittä, ko joku pyytä sanoma, misä olen 5 vuaren pääst.

3. Mikä sananlasku sopisi elämääsi juuri nyt?Äiti: Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. 
Päivi: Hiljaa hyvä tulee. 
Heli: Syvä kuoppa syntyy pintaa raapimalla.

4. Mitä kirjoitit viimeksi?Äiti: Kauppalappua. 
Päivi: Viimeksi kirjoitin kirjareferaatin Työ, identiteetti ja oppiminen – kirjasta sekä esitelmän yhteisö- ja verkosto-osaamisen kehittämisestä. 
Heli: Nyy o ollu kirjottamisen kannalt vaitonaist aikka ja see vaiva ja kauhistuttaki vähä. Et jos mää olen kirjottanu itteni ontoks... Mut ain jottan tule miäle ja kolumnitilauksiaki sillon tällö. Viimeks yhte Osuuspanki lehte, sitä orottelen. Ja 2013 syksyste tule seurava kirja - see on tiato- ja kaunokirjan risteytys ja jännittä enemmän ko ikä, et kui sil käy!

Syränystävykse: Mää ja Päivi

5. Kutoa vai neuloa? Minkä käsityön teit viimeksi?Äiti: Kudoin itselleni joulunpunaiset sukat.
Päivi: Voi hyvänen aika! Kyllä on käsityöt rajoittuneet napin ompelemiseen ja vaatteiden paikkaamiseen. Mattoja on kudottu, sukkia neulottu ja päiväpeitteen paloja virkattu viimeksi noin parikymmentä vuotta sitten. Kymmenisen vuotta sitten tuli kyllä tehtyä ristipistotöitä…
Heli: Mää en os kutto enkä neulo, mut virkkamine o mul oikke rakast. Mul o iha levotoine olo, jos mää unhotan keikkareisul kouku ja lankat kotti. Usse teen jotta, mikä jää pualvälihi, mut ei simmosel ol mittä väli, ko vaa saa pirellä lankka käsis ja koukutella. Olen viime aikoin virkannu palloi pääkoristesse ja patalapui Wallini Elinan kans Sää, mää ja Hentuliisa -esityksen somistuksi varte.

6. Ketkä kolme naista ovat vaikuttaneet eniten elämääsi?Äiti: Aina Karoliina Mäkelä, Sirkka Tuominen (nyk. Vatja) ja tyttäreni Riikka. 
Päivi: Äiti, mummu ja lapsuudenystävä Riikka. 
Heli: Mun mummu eli äitin äit, ketä ol sinut ittes kans ja myäski mun kans. See ei orottanu mult mittä simmost, mihe en olis pystyny. Eikä luullu, etten pysty simmossi, mihe pystyn. Vast myähemmi olen ymmärtäny, kui harvinaist simmone ihmissuhre o.
Äirinkiäle opettajat sekä yläasteel et lukios oliva viissai ja innostunei ja kannustavi. Vaikken ol kirjailijaks ikä aikonu, ni kyl hee loi mul simmosen käsityksen, et mää olen kirjottajaihmine.
No nii ja tiätyst meijä äitki vaikuttanu o. Huano o ihmise mailmahan tul ja mailmas olla ilma äitei.

Helist mul ei ol valokuvi, mut tämne kiva vireopätkä löytys netist. Siin Heli kerto vuan 2009 ilmestyneest Pursu- tarina- ja marinakirjast. Vireoss on kivoi, kesässi tunnelmi. Juur niinko kuuluuki näi joulu all.
  
7. Joulu lähestyy. Mistä aineksista syntyy sinun joulutunnelmasi?Äiti: Kodin siivouksesta, leipomisesta ja ruuanlaitosta.
Päivi: Jouluvalmisteluista joulumusiikkeineen, jouluntuoksuineen, joulunmakuineen, joulukoristeineen, joulukorttien kirjoittamisineen. Ja lopulta rauhoittumisesta kiireettömästi sekä nauttimalla yhdessäolosta läheisten kanssa.
Heli: Mää en ol jouluihmissi kertakaikkiaska. Miätin nyyki parhalas, mil kepulikonstil pääsis täst joulust ylitte. Saan joululohtu siit, et voin tyäasioitan tehrä vähä niinko joulun siivel. Viime vuan olin joulukiartueel, tänä vuan tule nyy ainaki uussi joulukortei. Ei nee ol mittä simmossi tonttujoulunhemppiöi, enemänki vähä vastavirtta kulkevi. Mut ko niit "lämpöä jouluun" -kortei o jo hyllyt täys.
Glögien tuleminen kauppoihi on kiva asi.

Kolme vaikuttavaa naista, osa 1

Tässä kivassa iässä tulee fundeerattua kaikenlaista. Yhtenä päivänä päädyin ajattelemaan ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet elämäni kulkuun merkittävällä tavalla. Niitä on paljon. Jokainen läheinen, ystävä ja sukulainen on jollakin tapaa jättänyt jälkensä elämäni vaiheisiin ja ratkaisuihin, vaikka itse olenkin polkuni valinnut.

Ajattelin valita tällä kertaa juttuuni kolme merkittävintä naista. Valinta oli helppo tehdä. Esitin vaikuttajanaisille seitsemän kysymystä, joihin he vastasivat. Mutta ensin esittelen nämä kolme naista.

Ensimmäisenä valitsin oman äitini. Voi kuulostaa naiivilta, mutta mitäpä siitä, se on totta! Anja-äiti on kannustanut minua, ujoa ja arkaa maalaistyttöä, avaamaan suunsa ja puolustamaan itseään hankalissakin tilanteissa. Äiti on opettanut kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, työntekoa ja käsillätekemisen taitoa. 

Koulutiellä riitti myös kannustusta: ymmärsin äidiltä, että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle. Sillä tiellä sain paljon tukea häneltä, ja opintojen ansiosta päädyin kokonaan uusiin kulttuureihin. Maailma avartui. Säkylän tyttö ei ollutkaan enää ujo tyttö, vaan rohkea nainen ja pätevä venäjän kielen ammattilainen.  

Sittemmin äiti on jaksanut tukea minua edelleenkin perheenäidin, työ- ja yrittäjyystehtävien yhteensovittamisessa. Suuri kiitos sinulle, äiti!

Seuraavaksi päädyin ystävääni Päiviin. Päivistä tuli ystäväni, kun hän muutti Luvalahdelle minun ollessani 9-vuotias. Minulla ei ollut ollut aiemmin oikeaa sydänystävää, mutta Päivistä sain sen. Meillä oli heti hullumaiset kujeet ja touhut käynnissä. Olimme sielunsisaria alusta asti. 

Päivi on juuriltaan kainuulainen, ja se oli minusta hauskaa. Päivi ehti asua muutaman vuoden naapurissani, kunnes joutui muuttamaan vanhempien töiden perässä Iisalmeen. Olin murrosiässä tuohon aikaan ja murhe oli valtaisa. Kirjoitimme kirjeitä ja matkustelimme lomilla toistemme luokse. Pysyimme 500 kilometrin etäisyydestä huolimatta ystävinä.

Päivi on kannustanut ja lohduttanut minua kaikissa elämänvaiheissani. Olemme kulkeneet monenlaisia polkuja, mutta aina toisiamme tukien.

Kolmanneksi vaikuttajaksi valitsin runoilija Heli Laaksosen. Olen seurannut Helin runoilijapolkua alusta asti ja olen kokenut paljon samankaltaisuutta hänen ajatustensa ja arvojensa kanssa. Heli on ollut edelläkävijä ja tienraivaaja, ei pelkästään murrerunoilijana, vaan myös hyväntuulen lähettiläänä. Synkkyys ja murhe valtaavat turhan usein meidän mielemme. Helin oivaltavista huomioista voi ymmärtää, että kauneutta ja iloa on ihan kaikkialla, jos vain haluaa nähdä sitä.

Helin  esimerkin rohkaisemana ja innoittamana olen tarttunut hullumaisiin ajatuksiin ja ryhtynyt sivutoimiseksi yrittäjäksi. Vajaa kaksi vuotta sitten käynnistimme yhteistyön Helin kanssa, ja sen tuloksena Fiinariinan valikoimassa on nyt Lystikkäi Laaksossi -tuotteita.

Seuraavassa jutussani kerron muutaman päivän päästä, miten nämä merkittävät naiset vastasivat seitsemään kysymykseeni.