Tämän metsikön laidasta lähden joka aamu töihin. |
Yksi oheispuuhistani on matkan varrella olevien paikannimien makustelu ja kummastelu. Mietin paikannimien mahdollista syntyhistoriaa ja keksin niille uusia merkityksiä samaan tapaan kuin hauskassa suomen kieltä uudistavassa Elimäen kootut tarkoitukset -kirjassa. Kirjan jujuna on liittää aiemmin vain paikanniminä käytettyjä sanoja kaikkien tuntemiin asioihin ja tapahtumiin, joiden täsmällinen ilmaisu on tähän asti ollut kovin vaikeaa. Mainittakoon pari esimerkkiä: PYYNIKKI - Henkilö, jonka elämälle ei näytä tapahtuneen yhtään mitään kun tapaat hänet kymmenen vuoden tauon jälkeen tai LAATOKKA - Sinkkuboksin eteisessä karttuva laatikkoröykkiö, joka odottaa toiveikkaasti pizzataksifirmojen kierrätyskeskuksen perustamista.
Kymmenen Mynämäki-vuoden aikana olen tehnyt hupaisan havainnon paikannimistä: työmatkani Mynämäki-Laitila-Uusikaupunki varrella on kummallisen paljon D-kirjaimia sisältäviä paikannimiä. Lähden kotoa ihan Nihdeisten nurkilta, matkan varrella ajan Mudaisten, Kodjalan, Vidilän ja Haudon ohi. Jos taasen ajelen sukuloimaan, niin ajan Laitilasta vähän matkaa Rauman tai Euran suuntaan ja törmään paikannimiin Ihode, Rohdainen, Kodisjoki ja Kodiksami! Eihän täällä kaikki lounaismurteen puhujat osaa ääntää edes D-kirjainta! Osaisiko joku paikannimitutkija valaista, miksi tällainen d-suma on syntynyt Laitila-Pyhäranta-Rauma-Lappi Tl -akselille?
Paikannimimakustelu sallittakoon yleisen liikenneturvallisuuden nimissä minulle ja muillekin mielenvirkistykseksi! Miten sinä suoriudut tasaisentylsistä ajomatkoista? Puuhailetko jotain vastaavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja palautteet ovat oikein tervetulleita!