Kävin eilen elämäni ekaa kertaa oikealla joogatunnilla. Kansalaisopiston hathajoogatunnille liikuntasalin lattialle oli ängennyt nelisenkymmentä kylänmiestä ja -naista alustoineen ja villasukkineen. Hiipparoin ensikertalaisen epävarmuudella seinustalle takariviin. Joku pötkötti jo selällään. Asettauduin paikalleni istuskelemaan ja yritin olla ihan viilipytty.
Salin verhot oli vedetty alas. Tunnin alettua ohjaaja sammutti liikuntasalin valot ja sytytti lattialla olevaan pöytälamppuun valon. Tuli hullumainen olo. Ehkä minun pitäisi olla jossakin ihan muualla kuin täällä.
Hämäränhyssyssä mieli alkoi kuitenkin rentoutua heti.
Ohjaaja kertoi selkeästi, mitä pitää tehdä, ja tunti lähti etenemään mutkattomasti. Liikkeet olivat rauhallisia ja venyttäviä. Hengityksen mukaanottaminen oli helppoa. Suljin silmät ja pystyin tekemään lähes kaiken tarkkailematta vieruskavereita tai ohjaajaa. Enkä ehtinyt ajatella yhtään harha-ajatusta. Lumoavaa!
Pystyin keskittymään hathajoogan tunnin ajan muistamatta ajankulkua. Niin ja vielä nautin siitä. Olen eittämättä tullut keski-ikään.
Huomenna saunajoogaan ja ensi viikolla uudestaan hathajoogaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja palautteet ovat oikein tervetulleita!