Ainakin sata syytä olla onnellinen, osa 7

Takana helmikuun viimeinen viikko.
Ei ehkä se helpoin, mutta silti joka päivä on omalla tavallaan hyvä.

24.2.-2.3. (onnenaiheet 43-49):
Maanantai: Mukavaa havahtua lumettoman talven keskellä siihen, että aamulla ennen töihin lähtöä on niin valoisaa. Vaikka taivas on pilvinen, valon määrä antaa silti lisäenergiaa maanantaiaamuun. / VALOISAT AAMUT

Tiistai: Tapaan vanhan ystäväni töiden jälkeen Cafe Wallilassa. Vaihdamme kuulumisia: iloista puheen pulputusta, pähkäilyä ja tulevan suunnittelua. Posket hehkuvat innosta. Minun pitäisi tavata useammin ystäviäni. Tiedän. Anteeksi, että rasitan teidät puhetulvallani nyt. Olen täällä, kun tarvitsette vuorostanne kuuntelevaa korvaa.  / YSTÄVÄT

Keskiviikko: Käyn isäni luona ja ilahdun, kun hän innostuu muistelemaan vanhoja sukulaisiaan ja tuttujaan. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen nimiä muistuu mieleen kerralla näin paljon. Muistelemme yhdessä keitä he oikein ovat. / ISÄ

Torstai: Aamulla joutsenparvi lentää talomme yli hyvin matalalla. Kuuntelen, miten niiden vahvoista siivistä lähtee mystinen havina. / MUUTTOLINNUT

Perjantai: Kotiimme kokoontuu illalla koetussormauksen kavereita. Teinitytöt loihtivat kaikille (meillekin) mielettömän hyvän kanasalaatin. Musiikki ja nauru raikuvat. / TEINITYTÖT

Lauantai: Pääsen lauantaina ystäväni kanssa Ruissaloon kävelylenkille sillä välin kun flikkamme ovat cheerleading-harjoituksissa. Täytyy tunnustaa, että olen ensimmäistä kertaa kävelemässä Ruissalon luontopoluilla, vaikka olen asunut Turun liepeillä jo yli 10 vuotta. Ruissalon lehtometsissä on sadunomainen tunnelma ja vastaantulijat hymyilevät. / RUISSALO

Sunnuntai: Aamulla saan nukkua pitkään. Tykkään nukkumisesta. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Tykkään olotilasta, kun on saanut nukkua riittävästi. Minulle riittävästi tarkoittaa vähintään kahdeksaa tuntia. Silloin tuntee olevansa oma itsensä, eivätkä pienet vastoinkäymiset muljauta päivänkulkua päälaelleen. / NUKKUMINEN

Tule uusi, hyvä viikko!