Mynämäen asemalla

Mekin täällä Mynämäessä olimme mukana Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumaketjussa lauantaina 20.9.2014. Paikkana oli Mynämäen vanha rautatieasema. Kiitos siitä talon nykyisille omistajille ja kotiseutuyhdistys Wirmo-Seuralle!

Tässä vähän historian faktatietoja: Uudenkaupungin rata (Turusta mm. Mynämäen kautta Uuteenkaupunkiin) vihittiin ja liitettiin valtakunnan rataverkkoon 1925. Vuonna 1925 henkilöjunavuoroja oli kaksi edestakaista vuoroa päivässä, vuonna 1933 vuoroja oli jo viisi.

Henkilöjunaliikenne loppui Uudenkaupungin radalla 31.12.1992. Kaksi vuotta myöhemmin 1995 muutin Uuteenkaupunkiin saatuani ensimmäisen vakityöpaikkani. Laman selkä alkoi taittua, mutta henkilöjunat lopettivat kolkuttelunsa näillä kulmilla.

Olen asunut Mynämäessä kohta 13 vuotta. En ollut käynyt ennen viime lauantaita Mynämäen rautatieasemalla. Mitäpä sitä sitten aseman nurkkiin menisi huinimaan ilman määränpäätä.

Onneksi joka kesä heinäkuussa pääsee yhtenä viikonloppuna Haapamäen museoveturiyhdistyksen järjestämällä junalla matkustamaan Mynämäestä Uuteenkaupunkiin tai Turkuun.

Asemalla on tätä nykyä uudet omistajat. Toivon hyvää ja pitkää ikää niin asemarakennukselle kuin omistajillekin!

Lusikka monessa sopassa

Olen touhukas. Joskus liiankin puuhakas. Luullakseni läheiseni ovat sopeutuneet siihen.

Yritän purkaa tarmokkuuttani moneen asiaan samaan aikaan sata lasissa. Saunan jälkeen voin rentoutua hetkeksi terassille maalaismaisemaa katsomaan. No joo, pakotan itseni välillä pysähtymään, etten mene ylikierroksille. Katson joskus jopa telkkaria. Under the Dome, Vain elämää ja Voice of Finlandit pysäyttävät minut. Juu juu, vaikkei uskoisikaan.

Viime aikoina olen sivutoimisen yrittäjyyteni lisäksi innostunut aikuisyleisurheilusta. Tyypillisen keski-ikäisen tavoin aloitin uudelleen nuoruudenharrastukseni. Olin nimittäin parikymppiseksi asti aktiiviurheilija SM-tasolla. Pakko todeta, että aikuisurheilu on jotenkin hassu termi, mutta parempi kuitenkin kuin ennen käytössä ollut veteraaniurheilu. Aikuisurheilu vie ajatuksen viihteen puolelle, mutta siitähän ei tässä lajissa suinkaan ole kyse. 
Toivottavasti tulevaisuudessa ei tarvitse erotella lasten/nuorten/nuorten aikuisten/aikuisten/minkä tahansa ikäisten urheilua vaan kaikki voisivat urheilla saman liiton alla.

Osallistuin elokuussa Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) järjestämiin yleisurheilun SM-kisoihin Jyväskylässä. Sen verran jäi hampaankoloon, että ensi vuonna kisataan uudestaan samassa lajissa mutta myös parissa muussakin. Ensi viikolla on vielä yksi kilpailu ja sen jälkeen voin aloittaa uuden peruskuntokauden. 

Valitettavasti ei ollut minun tulokseni tämä...

Urheiluharrastus ei riitä tainnuttamaan minua, joten olen sotkeentunut lisäksi yhdistystoimintaan. Minut saatiin ylipuhuttua mukaan paikallisen kotiseutuyhdistyksen toimintaan. Olen ollut vuoden alusta Wirmo-Seuran sihteeri takataskussani tukku ideoita ennestään vireän yhdistyksen toiminnan kehittämiseen. Siellä on muuten kamalan luonnikkaita ihmisiä!

Puheenjohtaja näytti sihteerille mallia.

Olen ollut yhdistyksen talkoissa mm. leipomassa yli 1 200 Mynämäen ruskeaa kakkua (resepti 1700-luvulta). Se oli mukavaa puuhaa aikaansaavassa naisseurassa maamiesseurantalolla, vaikka olin vielä noviisi leivontahommissa. Pikkuleipiä myytiin Laurin markkinoilla elokuussa maalaistentoritapahtumassa. Kaikki taidettiin myydä, ja jos joku sai hieman epämuodostuneitä pikkuleipiä osakseen, niin minä ilmoittaudun syylliseksi. 

Mynämäen ruskeat kakut vetäytymässä ja odottamassa lopullista pakkaustaan.

Seuraava Wirmo-Seuran iso tapahtuma on runoilija Heli Laaksosen Pienen perunannostokiertueen Mynämäen keikka 16.10. Tapahtumajärjestelyt ja lipunmyynti ovat kiivaassa vauhdissa.  
Tämä kaikki lähti liikkeelle tästä: Heli kyseli alkuvuodesta minulta, tietäisinkö Mynämäestä jotakin yhdistystä, joka olisi kiinnostunut hoitamaan hänen runoiltansa järjestelyt ja löytyisikö sopivaa paikkaa. Minä tietysti heti ilmoitin, että meidän kotiseutuyhdistyksemme ottaa homman oikein mielellään hoitaakseen ja tilatkin löytyvät. 

Lippuja on nyt myyty jo kohta puolitoistasataa ja toinen mokoma on vielä tavoitteena. Enempää ei taida lukion juhlasali vetää...

Usko tai älä; osaan myös kieltäytyä. 
En ole ryhtynyt Mynämäessä minkään puolueen ehdokkaaksi missään vaaleissa, vaikka on pyydettykin. Muutama yhdistys on kosiskellut minua, mutta olen tajunnut kieltäytyä. Eiköhän sitä tässä riitä yhdelle jo puuhaa.

Raivari iski

Miten paljon ihminen marinoikaan tavaraa komeroihinsa? Mihin sitä luulee tarvitsevansa? Kuinka paljon tavaramuistoja pitää säilyttää? Voiko lahjoista luopua? Näitä kysymyksiä kaikki tavaraan kyllästyneet ihmiset esittävät itselleen.

Olen harjoitellut tavaroiden perkausta jo noin 15 vuotta. Vasta nyt olen päässyt siihen asti, että suurin piirtein tiedän, mitä omistamme ja mitkä ovat sijaintikoordinaatit. Nykyisessä kodissamme on niin vähän kaappitilaa, että olen joutunut väkisinkin karsimaan tavaraa.

Suurin osa peratuista tavaroista on päätynyt kirppikselle ja kierrätykseen. Paljon on joutunut laittamaan roskiinkin. Vielä riittää raivattavaa, mutta onneksi sitä voi tehdä vaiheittain. Askeettiseen ja seesteisen kuulaaseen huusholliin en varmaan ikinä päädy enkä oikeastaan haluakaan. Värikkäitä kynttilänjalkoja, matrjoshkanukkeja, emali- ja peltikippoja pitää olla sopiva määrä kodikkaassa huushollissa.

Kuka voi vastustaa värikkäitä emalimukeja?

Se hyvä tässä raivausurakassa on ollut, ettei enää tule hankituksi summamutikassa kirppareilta tai alennusmyynneistä kippoja ja kivoja löytöjä. Tajuan paremmin, mikä arvo on sillä, että kodissa on tilaa meille ja niille tavaroille, jotka sinne ovat saaneet luvan jäädä.

Vanhoissa matkalaukuissa on näppärä säilyttää vaikka talvivaatteita.

Tavarasta luopuminen on ollut äärettömän helpottavaa. Nyt vasta tajuan sen, ettei omistaminen olekaan niin mukavaa.

Syksyn voimaa

Mikä mahtava voima onkaan alkusyksyn aurinkoisissa päivissä, pihlajanmarjoja puskevissa puissa ja tatteja tursuavissa metsissä? Pää alkaa täyttyä uusista ideoista ja pakastin loppukesän sadosta. Olo on kuin onnekkaalla oravalla, jolla on käpyvarastot täynnä tulevaa talvea varten.

Kesä tuntui menevän oman yritystoiminnan kanssa vähän hiljaisella liekillä, mutta nyt on uusi vaihde taas päällä. Hulvaton huusholli -nettiputiikin uudistaminen on työn alla kuin myös uusien tuotteiden suunnittelu. Kannattaa käydä kurkistamassa kaupan alehyllyille, jos on kiinnostunut esimerkiksi stadin slangista, eteläpohjanmaan, tampereen ja pohjoiskarjalan murteista.

Elokuussa syntyi uusi tuoteryhmä "Raumlaissi jutui", jota on nyt saatavilla Wanhan Rauman putiikki TaruLiinasta ja Hulvattoman huushollin verkkokaupasta.

Olen ilmoittautunut syksyn mukaviin myyntitapahtumiin Turussa ja Uudessakaupungissa. Yksi joulumarkkinatapahtumakin on jo varattuna.

Ideoimme yhdessä mieheni kanssa erikoistarjouksen kotikuntani asiakkaille: toimitan tilaukset kotiovelle Mynämäen keskusta-alueelle ilman toimituskuluja syyskuun ajan. Mitäs pidätte tästä ideasta?

Hulvattoman flikan blogin lisäksi syntynee syksyn aikana uusi huushollaukseen, mööpeliseeraukseen ja hunteeraamiseen keskittyvä blogi.

Hämähäkin ja aamukasteen yhteinen taideteos

 Mitäpä sitten vielä kehittelisi? Uusia verkostoja vaikkapa?